Vegaanihaasteen neljäs viikko – yhteenveto haasteesta

Haaste lähenee loppuaan, ja viimeinen kokonainen viikko on jäänyt taakse. Tammikuu on mennyt todella nopeasti ja herkullisissa merkeissä tämän haasteen parissa. Olen todella iloinen, että lähdin haasteeseen mukaan ja aion varmasti osallistua myös tulevina vuosina. Nyt on aika kerrata mitä tammikuun aikana tekemiäni huomiota.

Ihan ensimmäinen ja se kaikista tärkein huomaamani asia lienee, ettei vegaaniruokavalion toteuttaminen kotona vaatinut kovin suuria ponnistuksia, ja aion pitäytyä tässä uudessa mallissa ainakin 90% ajasta. Ruoat olivat aivan yhtä maistuvia ja todenäköisesti hieman terveellisempiä kuin aiemmin. Uusia reseptejä on ollut hauska kokeilla, ja olen todella innostunut uudesta harrastuksestani, vegaaniruokien postaamisesta Instagramiin. Tammikuun vegaani ei tule jäämään vain tammikuun vegaaniksi, sen voin sanoa nyt ääneen. Eli tervetuloa seurailemaan ruokapuuhia Instaan jatkossakin! Suurimpia oivalluksia on ollut esimerkiksi eilinen lasagne, jonka juustoton juustokastike oli parempaa kuin mikään aiemmin tekemäni, ja olen tehnyt aika monta lasagnea. Huomasin myös heti haasteen alussa, ettei raejuuston korvaaminen aamupuurossa ollut temppu eikä mikään, proteiinin lähteitä kun on niin monia muitakin. Munia en ole kaivannut – monet reseptit onnistuvat ilmankin ja tofukokkeli on korvannut viikonloppuaamujen kananmunat.

Kodin ulkopuolella syöminen on osoittautunut suurimmaksi, tai siis oikeastaan ainoaksi, haasteeksi. En osaa olla vaivaksi, enkä myöskään syödä pelkkiä rehuja, joten hotellien buffissa ja ravintoloissa olen syönyt tarjolla olevia ruokia. Jos maksan ruoasta täyden hinnan haluan saada täyden hinnan sapuskaa, en annosta, josta on poistettu puolet raaka-aineista laittamatta mitään tilalle. Ja edelleen nautin uusien makujen kokemisesta, olivat ne sitten eläin- tai kasviperäisiä. Pyrin kuitenkin valitsemaan vegevaihtoehdon, jos kunnollinen sellainen on tarjolla – ja onneksi yhä useammassa ravintolassa on.

Kaupassa käynti on jollain tasolla jopa nopeampaa kun puolet kaupasta voi jättää huoletta kiertämättä. Maito- ja lihahyllyjen sijaan seikkailen hevi- ja kuivatuoteosastoilla, ja kurvaan silloin tällöin pakkasen puolella. Olen myös huomannut kokkaamisen ja ruokaostoksten olevan huolettomampia, kun ei tarvitse huolehtia raakojen eläinperäisten tuotteiden käsittelystä ja säilyvyydestä. Kaapissa on hyvin helppo pitää hätävarana kaikenlaista, kermasta papuihin. Tämän kuukauden aikana on tullu testattua jonkun verran vegaanieineksiä ja -juustoja (makkaroista en välitä lihaversioinakaan niin niihin ei tarvitse koskea), ja olen todennut, että niiden olemassa olo on ihan kiva, mutta ei suinkaan välttämätön asia. Jos perusjuustoa ihmeellisempää on aivan pakko saada, taidan kääntyä vielä niiden originaaliversioiden puoleen, sen verran kummallista tavaraa nuo vegaaniset ovat olleet… Eineksistä minulla on kuitenkin hyviä kokemuksia, esimerkiksi vöner ja vihis ovat olleet oikein maistuvia. Eineksiä käytän kuitenkin suht vähän. Sen sijaan vegaaniset maidon, kerman ja jogurtin vastineet ovat aivan varmasti ansainneet pysyvän paikan jääkaapissamme, enkä aio palata lehmänmaitoversioihin, ellei ole pakko. Epäilin ensin Tallinnan valikoimaa, mutta olen löytänyt ne perusjutut joita oikeasti tarvitsen, spesiaaliherkkuja voi sitten tuoda Suomesta silloin tällöin. Muutenkin nuo sokeroidut versiot ja erityisesti rahkankorvikkeet ovat aika ällön makuisia, liian makeita tai teollisia. Yksi ihana sokeriherkku tosin löytyi – Alpron kookosvanukas kirpeiden marjojen kera.

Herkkujen syöminen on pysynyt ehkä hieman paremmin aisoissa, koska suklaahyllyn oman suun mukaiset antimet sisältävät lähestulkoon aina maitoa. Normaalioloissa tämä ei kuitenkaan ole ongelma, en ole suuren suuri suklaankuluttaja muutenkaan, muutkin herkut, esimerkiksi itsetehdyt leivonnaiset kelpaavat hyvin. Mutta luulen, että silloin tällöin eksyn maistamaan Fazerin maitosuklaata, ennen kuin sille on keksitty täysin korvaava tuote (en pidä tummasta suklaasta). Karkkeja saakin vegaanisena jo jos minkälaista, joten siinä ei liene ongelmaa. Vauvan synnyttyä saatan kyllä sortua epävegaanisiin herkkuihin enemmänkin, koska aikaa ja energiaa leipomiseen tuskin löytyy kovin paljoa. Onneksi meidän kulmilla on muutama vegaanikahvila, joista hakea makeaa, tosin raakakakut eivät ole minun juttuni, niistä tulee huono olo.

Mitä tulee mahtavaan perheeseeni, he ovat tukeneet vegaaniutta, juuri niinkuin rakkailtani olettaisinkin. Mieheni syö mielellään kokkaamaani ruokaa, oli se sitten vegaanista tai ei. Enkä alkaisi valmistamaankaan erilaisia ruokia – jos haluaa ruoan valmiina pöytään on paras syödä sitä mitä on tarjolla. 😉 Mutta onneksi tästä ei ole tullut vääntöä. Leevi syö myöskin useimmiten sitä mitä lautasella on, joskus paremmalla ja joskus huonommalla ruokahalulla, oli se sitten liha- tai kasvisruokaa. Myös muu perheeni, vanhempani, veljeni, hänen vaimonsa ja serkkuni ovat innostuneet jakamaan vegaanikokemuksia, joka tekee hommasta entistä hauskempaa. Omaan oloon vegaaniruokavalio ei ole oikeastaan vaikuttanut, paitsi ehkä henkisesti uudenlaisena innostuksena. Ehkä jos olisin hypännyt haasteeseen lihansyöjästä ja maidonjuojasta, olisin huomannut muutoksen myös muualla. Nyt kun muutos on tullut pikkuhiljaa, on kropallakin ollut aikaa sopeutua, ja sehän on vain hyvä asia.

Kuten jo yllä mainitsin, olen todella iloinen, että haastoin itseni, ja huomasin juuri sen mitä olin toivonutkin – ei (osa-aika)vegaanius tee elämästä hankalampaa ja ilman maitoa ja munia voi hyvinkin elää. Että vegaanina voi edelleen nauttia hyvästä ruoasta täysin rinnoin ja ehkäpä vielä paremmalla omalla tunnolla. Vegaanin ei välttämättä tarvitse olla omaa asiaansa julistava ituhippi vaan hän voi olla ihan keskiverto tyyppi.

January’s vegan challenge is coming to an end and the last whole week ended yesterday. This month has passed quickly and deliciously and I’m very happy I joined the challenge. Now it is good time to share my thoughts of the whole four weeks.

The most important thing that I noticed was that it is not difficult at all to be vegan at home, and my intention is to keep up with the home veganism at least 90% of the time. Food was as good as always and I got new motivation for cooking. Perhaps I even ate a little bit healthier than before, without an intention to do so. I am very excited about my new hobby, posting my vegan dishes in Instagram, and I am definitely going to continue it. So you are more than welcome to follow me in future too! My biggest successes have been for example yesterday’s lasagne, that was as good as ever, only now totally vegan. Actually the cheeseless cheese sauce tasted better than any that I’ve prepared before, and I have prepared a few. I haven’t missed eggs – many recipes work totally fine without, and the weekend morning eggs I’ve successfully replaced with scrambled tofu.

One big challenge, the only one actually, has been eating vegan outside home. I don’t really want to bother anyone with any special wishes, but I also don’t want to eat only side dishes. So in hotels and restaurants I have eaten whatever they have to offer, trying to choose as much veggie as possible. I just think that if I pay full price, I won’t settle in a dish where half of the ingredients have been removed without adding anything to replace. (On Saturday I was offered fried vegetables without anything else as a vegan dish…) And I am still a very curious restaurant lover, who wants to experience new flavors, whether they are meat or plant-based. Luckily in many interesting restaurants at least vegetarian, if not vegan, food is as well-prepared as anything else.

Grocery shopping has become somewhat quicker than before, when I can easily skip half of the shop and only circle around the veggie and fruit and dry food sections. I have also noticed freedom in cooking and food shopping when I don’t need to worry so much about perishable items and cross-contamination. It’s easy to have an emergency storage of almost anything from cream to beans. I have tested some ready-made vegan stuff and vegan cheese this month, but came into conclusion that they aren’t a necessary part of my diet. If I ever really have to get cheese, I think I will still get the original stuff, but I haven’t missed cheese too much at all. The ready-made food I tried was pretty good mostly, but I don’t usually use such stuff anyway. Plant-based milk, cream and yogurt have found their place in my fridge and diet, and I have no need to change back to the cow-milk ones. I was doubtful about Tallinn’s selection in this matter in the beginning, but came to notice that the basic products that are available here are enough. Anyway most of the more special products, like flavored yogurts are too sweet to my taste. And if I do really want, I can bring those from Finland. And probably the variety here will get better soon enough.

Eating sweets has perhaps reduced slightly, or they’ve become healthier, as milk chocolate and bakery’s ready stuff is out of question. Normally it isn’t really a problem though, I’m not huge chocolate lover, even of course I do eat it every now and then. Candy is already quite widely available as vegan. I have become more motivated preparing my own cakes and dessert now with the challenge, which is good, because then I know exactly what goes in there and I’m able to determine how healthy or unhealthy I’d like it to be. It is likely though that after birth of the baby I won’t be baking anything for a while, but luckily there’s few vegan cafes just around the corner.

What comes to my awesome family, they have proved their awesomeness once more with this challenge. My husband has been very supportive, and I don’t see him being on my way if I want to continue vegan cooking at home. After all, food has been as delicious as before, so there’s nothing to complain about. 😉 Leevi eats whatever I put on his plate, sometimes with bigger appetite, sometimes smaller. He is picky about few things, but they have nothing to do with food being meat or plant-based. Also my other family members, my parents, my brother and his wife and my cousin have been interested sharing vegan cooking experiences, which makes it even more fun. What comes to my own body, I haven’t felt any physical change, just joy about finding new flavors and recipes. Perhaps if I’d become vegan overnight, there would have been some physical differences too, but as I had replaced meat and some of the milk products already before the change was easy on my body.

So as I mentioned in the beginning I am very glad I participated in this challenge, because I proved myself exactly what I hoped – milk and eggs aren’t more necessary than meat, and being (part-time) vegan is not difficult or require you to let go of anything. That you can still enjoy great, delicious food and perhaps with better conscience. Being vegan does not necessarily go hand in hand with fanatic hippie, unless you want it to.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s