Imetyksen (lähes) sietämätön vaikeus

Nyt kun toinen, ja hyvin todennäköisesti viimeinen, imetystaipaleeni on kestänyt jo hyvän aikaa ja siihen liittyviin ongelmiin on saanut etäisyyttä, haluan kertoa minun tarinani imetyksestä.

Imetys, tuo maailman luonnollisin asia, ei ole oman kokemukseni mukaan helppoa ollenkaan ja aika monta vippaskonstia on tarvittu luontoa avittamaan, jotta maitoa on tullut edes suurinpiirtein riittävästi. Imetys on aihe, joka on usein hyvin henkilökohtainen ja arka äideille, joka ei ole yksiselitteinen ja joka jakaa mielipiteitä ja aiheuttaa ristiriitoja jopa oman pään sisällä. Olen itsekin käynyt itseni kanssa lukemattomia taisteluja imetykseen liittyen.

Ennen kuin Leevi ilmoitti tulostaan en muista, että minulla olisi ollut mitään mielipidettä tai kantaa imetykseen. En muista nähneeni kenenkään koskaan imettäneen tai puhuvan asiasta. Raskausaikana aloin muun tiedon lomassa haalia tietoa vauvan ruokkimisesta ja hurahdin imetykseen jo silloin. Luin tuntikaupalla Imetyksen tuen Facebook-ryhmän keskusteluja ja yhdistyksen blogipostauksia aiheesta – tein kuten minulla on aina tapana, opiskelin teoriassa täydelliseksi. Näistä tiedoista oli toki apua, mutta ne eivät tehneet imetyksestä helppoa tai yksioikoista, ja jälkikäteen ajateltuna en tiedä olisimmeko kaikki päässeet helpommalla, jos minulla olisi ollut vähemmän tietoa.

Lapseni ovat syntyneet hyvin eri tavalla – ensimmäinen lasketun ajan jälkeen käynnistyksen kautta keisarinleikkauksella ja toinen 2,5 viikkoa etuajassa spontaanisti alakautta. Myös ensimmäiset päivät ovat olleet kuin yö ja päivä. Leevi joutui aluksi kahdeksi yöksi eroon meistä lasten teho-osastolle kun taas Niilo sai heti käpertyä kainalooni ihokontaktiin. Siltikin, suureksi pettymyksekseni, heidän imetystaipaleensa ovat olleet hyvin samankaltaisia. Sanon pettymyksekseni siksi, että oletin esikoisen imetyksen olleen niin hankalaa sektion ja ensimmäisten päivien erossa olon vuoksi, mutta kuopuksen imetys ei lähtenyt käyntiin yhtään sen sujuvammin. Tästä syystä olen melko vakuuttunut, että kohdallani on kyse jonkunlaisesta maitorauhasten vajaatoiminnasta.

Mikä siinä imetyksessä sitten on ollut niin hemmetin vaikeaa? Omalla kohdallani ongelma on ollut se kaikkein pohjimmaisin eli maidon riittävyys. Lapset ovat kasvaneet hyvin hissukseen ensimmäiset puoli vuotta – juuri sen ajan kun vauvan kuuluisi kerryttää massaa. Tilanteen ollessa päällä en ole nähnyt ongelmaa, olen kyseenalaistanut käyrät ja lääkärien huolen ja ollut varma, että lapseni nyt vain luonnostaan kasvavat näin. Voi olla niinkin, mutta nyt taas, kun alkukuukausista on aikaa, en itsekään ymmärrä omaa jääräpäisyyttäni. Leevi sai minimaalisia määriä korviketta, Niilolle en sitä suostunut antamaan, koska pelkäsin oman maitoni loppuvan sillä sekunnilla kun vauva saisi pullosta maitoa.

Molempien poikien ensimmäiset kuukaudet ovat siis menneet maidon riittävyyden kanssa taistellessa ja kasvun kyttäämisessä. Jokainen punnitus tuntui kamalalta ja viikot kuluivat epätoivoisesti tyhjää pumpaten ja vauva 24/7 rinnalla roikkuen. Join hulluja määriä vettä, söin kalsiumia ja mitä lie maidonnostatusrohtoja, tarjosin vauvalle tissiä puolen tunnin välein, imetin vähintään neljä tissiä kerralla ja pumppasin kolme kertaa päivässä. Elämässä ei ollut mitään muuta kuin huoli maidon riittävyydestä. Maidon nousu, tissien pakkautuminen, maidon suihkuaminen, liivinsuojukset, pumpatun maidon syöttäminen pullosta ja neljän tunnin imetysvälit kuulostavat kaikki aivan utopistisilta ajatuksilta, vaikka tein aivan kaiken tehtävissä olevan maidon määrän nostamiseksi. Uskoin niin vakaasti Imetyksen tuen neuvoon siitä, ettei maito lopu imettämällä ja se kyllä riittää vauvalle, kun vain imetän vauvantahtisesti.

Toivoin kovasti, että toisella kierroksella osaisin ottaa rennommin, mutta ilmeisesti hormonit tekevät päälleni jotain, kun itsepintaisesti väkisin pidin tälläkin kertaa kiinni siitä, että minun vauvani ainoa maidonlähde on äidinmaito. En ihan oikeasti todellakaan väheksy ketään, joka antaa korviketta (jos oma maito ei riitä), en itse ollut tarpeeksi vahva siihen. Tulen kantamaan syyllisyyttä siitä, että ehkä juuri sen vuoksi lapseni kasvoivat aluksi niin hitaasti. Tämä “imetyshulluus” on yksi syy siihen miksi en voi kuvitellakaan kolmatta lasta – perheemme ei yksinkertaisesti kestä enää yhtäkään tällaista imetyskokemusta.

Ajatukseni ovat edelleen hyvin ristiriitaisia ja sen takia aiheesta on vaikea kirjoittaa selkeää tekstiä. Toisaalta olen ylpeä siitä, että molemmat lapseni ovat saaneet äidinmaitoa yksivuotiaaksi asti (ja kuopus tuskin lopettaa siihen), toisaalta, kuten jo mainitsin, koen olleeni oikeasti päästäni vialla, kun olen ollut niin itsepäinen asian kanssa. Uskon, että perheemme olisi päässyt paljon helpommalla, jos olisimme antaneet lapsille korviketta (oman maitoni lisäksi) niin paljon kuin napa vetää. Toisaalta koen edelleen olevani imetysaktivisti ja puoltavani sitä ajatusta, että maito riittää kyllä kun vain imettää ja että äidinmaito on lapselle parasta. Toisaalta olen itse nähnyt ja kokenut, ettei näin aina ole ja vielä imetystäkin tärkeämpää on perheen jaksaminen.

Koska olen kerryttänyt näiden kahden imetyskokemuksen myötä valtavan määrän tietoa, koen että olisin enemmän kuin valmis toimimaan Imetyksen tuen tukiäitinä. Mutta voi olla, että ajan kuluessa tämä tulee olemaan aihe johon minun on yhä vaikeampi palata ja jonka mielellään suurimmilta osin kadottaisin kokonaan mielestäni. Ei sillä, etten olisi rakastanut ainakin osaa näistä hetkistä, mutta kuten sanottu, tämä aika on ollut hyvin intensiivistä ja stressaavaa.

Kuopus täyttää ensi viikolla vuoden (!) ja vaikka mitään suunnitelmaa tai kiirettä imetyksen lopettamiselle ei ole, koen olevani valmis jättämään tämän episodin elämästäni taakse. Tuskin koskaan saan tietää missä vika oli vai oliko mitään vikaa laisinkaan?

One thought on “Imetyksen (lähes) sietämätön vaikeus

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s