Miksi en puhu saksaa mieheni kanssa?

Aloitin (noin kahdettakymmenettä kertaa elämässäni) uuden saksankielen kurssin muutama viikko sitten. Kurssi on erilainen kuin mikään aiemmin suorittamani, tällä kurssilla nimittäin vain puhutaan. Karmeaa, mutta äärimmäisen tarpeellista ja olen jo nyt vakuuttunut, että tämä on askel eteenpäin suossa, jota saksaksi kutsutaan.

Kurssin aloittamisen jälkeen olen taas vastaanottanut enenevissä määrin kyselyitä siitä, miksi en puhu saksaa mieheni kanssa, jos kerran sitä osaan. Kysymys saa minut kerta toisensa jälkeen puhkumaan, jos nyt ei raivosta niin suuresta ärsytyksestä ainakin. Kukaan ei näet ole koskaan kysynyt mieheltäni, miksi hän ei puhu kanssani (tai edes opiskele) suomea. Ainakaan tosissaan. Se vaikuttaa olevan täysin naurettava ja utopistinen idea. Miksi minun siis oletetaan haluavan puhua saksaa kotonani?

Itse en ymmärrä miksi puhuisin mieheni kanssa kieltä, joka on hänen äidinkielensä ja jota minä osaan jotakuinkin yhtä hyvin kuin nelivuotias poikamme (tai no en varmaankaan edes niin hyvin). En näe tällaisessa tilanteessa mitään tasa-arvoista, enkä oikeastaan usko, että miehenikään haluaisi meidän puhuvan saksaa. Kuka nyt haluaisi yrittää käydä aikuisten keskusteluita nelivuotiaan kanssa? Lisäksi suhteessamme minä olen se, joka tykkää puhumisesta, ajoittaisiin monologeihin asti. Jos puhuisin saksaa, olisivat keskustelumme tasolla “Miten päiväsi meni? Hyvin kiitos. Haluatko ruokaa? Joo”. Voi toki olla, että joissain parisuhteissa tällainen hyvin yksinkertainen kommunikaatio on tie onneen, mutta ei meillä, tai ainakaan minun mielestäni.

Lisäksi ihmiset jaksavat jankuttaa, että kyllä sinä varmasti alat puhumaan kotonakin saksaa, kunhan muutatte Saksaan. Voin sanoa, että en ala. Olemme tutustuneet englanniksi, tunnemme toisemme englanniksi, eikä minulle ole mitään tarvetta muuttaa sitä. En myöskään haluaisi mieheni yhtäkkiä alkavan puhua suomea minulle. Osasyy hänen viehätykseensä on se, että hän ei ole suomalainen. Myös lasten kielitaidon kannalta koen tilanteemme kaikkein tasapuolisimmaksi – kummankaan vanhemman kieli ei ole kotona dominoivassa asemassa. Toistaiseksi se näyttää toimineen erinomaisesti.

En toki halua kuulostaa siltä, että tuomitsisin ne perheet, joissa kotikieli on jomman kumman vanhemman äidinkieli. Jos se on tehokkain tapa kommunikoida ja kaikki tuntevat olonsa mukavaksi, siinä ei ole mitään väärää. En vain näe miksi sen pitäisi olla meidän perheemme tavoite, ja erityisesti miksi se halutaan sälyttää minun tehtäväkseni.

Mitä kieltä teillä puhutaan ja miksi?

6 thoughts on “Miksi en puhu saksaa mieheni kanssa?

  1. Meillä puhutaan Suomea, Nepalia ja Englantia – kumpikin omaa äidinkieltämme pojan kanssa ja yhdessä englantia. Monesti kuullut samoja torjua läheisiltä, että ”puhuisit sille miehellesi nyt Suomea jotta hän oppii”. Muut eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän mikä merkitys sillä kielellä on jolla toisemme olemme oppineet tuntemaan. Mieheni osaa suomea (minä en niinkään nepalia) mutta silti tuntuu että olisin niin ”voitolla” keskusteluissa koko ajan, että se olisi jo epäreiluakin.

    Like

    1. Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi pitäisi puhua jommankumman äidinkieltä, miksi se tuntuu olevan se päämäärä johon pitäisi pyrkiä. Siis ulkopuolisten mielestä. Saksan kurssilla ihmetellään, miksi käyn siellä kun voisin oppia kotonakin. Mutta en halua olla kotonani kuin koulussa…

      Like

      1. Niinpä, tuo kotona oppiminen 🤬 parisuhteessa toisen ei pidä alkaa toisen opettajaksi, ei edes kieliasioissa. Se vähä mitä nepalia itse osaan, olen oppinut kotona mutta en mieheni opettamana vaan itse kuuntelemalla ja yrittämällä.

        Hyvä blogikirjoitus sinulla, Tämä on tosi paljon ajatuksia herättävä aihe 😊

        Liked by 1 person

      2. Meillä puhutaan myös englantia. Tutustuimme englanniksi ympäristössä, jossa kaikki puhuivat englantia. Nykyään kieli on kyllä enemmän sekakieltä, koska ajattelen saksaksi ja suomeksi riippuen siitä, mitä ajattelen. Mutta ei se yhteinen kieli kyllä milloinkaan saksaksi muutu. Ja sekös anoppia harmittaa. 😂

        Like

      3. Haha, mun anoppi on opettaja ja aluksi tuntui yrittävän kovasti “opettaa” saksaa. Myös appiukko kettuili aluksi jotain, mutta onneksi luovuttivat pian 😅

        Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s