Suomalaisyhteisön tärkeys ulkosuomalaiselle

Tämä aihe on roikkunut luonnoslistallani kauan. Mikä merkitys on muiden suomalaisten kanssa ystävystymisellä ulkosuomalaiselle? Alunperin ulkomaille lähtiessäni en ymmärtänyt miksi ihmeessä haluaisin tavata siellä suomalaisia tai löytää maailmalta suomalaisia tuotteita. Juuri siksihän ulkomaille lähdetään, koska halutaan kauemmas omasta kotimaasta.

Mitä kauemmin olen ulkomailla asunut sitä enemmän olen kuitenkin alkanut ymmärtää oman kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeyden – tarkoitti se sitten Kultamokkaa, Marimekkoa, Ylen kanavia TV:stä tai suomenkielistä kaveripiiriä. Sillä vaikka en kaipaakaan kaikkea Suomesta, on se kuitenkin se paikka ja kulttuuri, jossa olen kasvanut ja on ehkä hieman todennäköisempää tulla ymmärretyksi oman kulttuurinsa edustajien seurassa kuin muiden. Heidän seurassaan tunnen oloni hieman turvallisemmaksi uudessa tilanteessa – jokin on tuttua. Suomalaisten kavereiden kanssa tulen, hyvässä ja huonossa, muistutetuksi siitä minkälaisia olemme ja pysyn ajan tasalla siitä mitä kotimaassa tapahtuu. Mitä kauemmin asun ulkomailla, sitä hanakammin haluan pitää kiinni siitä, että olen suomalainen (koska mikä muukaan) ja siihen auttaa tietenkin omanmaalainen seura. Tämä ei kuitenkaan mielestäni automaattisesti poista sopeutumisen mahdollisuutta uuteen maahan, vaan saattaa päinvastoin helpottaa prosessia.

Mitä epävarmempi olen ollut, sitä tärkeämpää on ollut hakea vertaistukea juuri Suomesta. Esikoista odottaessani liityin useaan suomenkieliseen vertaistukiryhmään, vaikka en asunut Suomessa. Halusin juuri suomalaista tukea uuteen elämätilanteeseen, vaikka toki vertailinkin suosituksia esimerkiksi saksalaisiin. Nyt vegaanitaipaleen alussa seuraan suurimmaksi osaksi suomalaista keskustelua asiasta. Olen myös usean ulkosuomalaisten ryhmän jäsen sosiaalisessa mediassa ja minusta on hauskaa kuulla muiden kokemuksia ja jakaa omiani. Vaikka maat ja mantereet vaihtelevat, katsomme sitä kaikki enemmän tai vähemmän suomalaisen linssin läpi. Ja vaikken tunne henkilökohtaisesti näitä ihmisiä, koen, että he ymmärtävät minua ja sitä lähtökohtaa mihin nykyistä asuimaatani vertaan.

Täällä Tallinnassa on ollut helppo löytää suomenkielistä seuraa – sitä saa etsimättäkin. Toisaalta täällä ei ole samanlaista suomalaista yhteisöä kuin muualla, koska meitä on täällä liikaa ja olemme liian lähellä kotia. Ei ole niin tärkeää löytää maanmiehiään ja -naisiaan, jos kotiin pääsee vaikka joka viikko. En kuitenkaan usko sen olevan täysin sattumaa, että yksi tärkeimmistä kaveriporukoistani täällä on suomalaisten äitien ryhmä. Heidän kanssaan tiedän, että olemme samalla kanavalla ja jos emme ole, ei syy ole ainakaan kieli- tai kulttuurimuurissa. Voimme peilata kokemuksiamme täällä juuri suomalaisuuden kautta. Tämän suomiryhmämme keskuudessa tunnen, että saan olla eniten oma itseni, ja minulla on fiilis, että tunnemme toisemme paremmin kuin muunmaalaisten kavereideni kanssa. Arjen haasteet on helpointa purkaa juuri tämän porukan kanssa.

Olen vuosien varrella tavannut ja tutustunut sellaisten suomalaisten kanssa, joihin en olisi Suomessa ikinä törmännyt. Mutta nyt, täällä ulkomailla, meitä yhdistää ainakin yksi asia – olemme suomalaisia, mutta emme asu Suomessa. Olen siis ehkä nähnyt monimuotoisempaa suomalaisuutta, kuin olisin ikinä omassa kuplassani Suomessa nähnyt.

Siihen kuinka paljon kaipaa seuraa omasta kulttuuristaan, vaikuttaa varmasti moni asia – ulkomaille muuton syy ja kesto, se onko kyseessä loppuelämä vai muutaman kuukauden komennus, oma suhde kotimaahan, elämäntilanne jne. Omalla kohdallani suomalaisten kavereiden löytäminen on tullut sitä tärkeämmäksi, mitä enemmän vuosia ulkomailla on kertynyt. Myös lasten kannalta koen asian yhä painavammaksi – haluan lasteni omaksuvan tämän puolen itsestään ja toivon heidän kokevan olevansa suomalaisia. En tiedä tulenko koskaan asumaan Suomessa, mutta onneksi suomalaisia on kaikkialla maailmassa. Miten näin pieni kansa onkaan onnistunut jakautumaan niin tehokkaasti?

Vaikka en voikaan samaistua muunlaisista lähtökohdista tulleiden maahanmuuttajien tunteisiin, ymmärrän kuitenkin yhä paremmin, miksi monille on tärkeää verkoistoitua ulkomailla juuri oman maansa edustajien kanssa. Ulkopuoliselle se voi näyttäytyä niin, ettei henkilö halua päästää irti omasta kulttuuristaan ja sopeutua nykyiseen asuinmaahansa. Uudessa, monille myös pelottavassa elämäntilanteessa, turvallisuuden tunteen luominen on tärkeää ja se on helpompi saavuttaa ihmisten seurassa, jotka puhuvat kanssasi samaa kieltä ja ymmärtävät mistä olet tullut. Se ei tarkoita sitä, että ihminen jäisi ikuisesti ja muuttumattomasti kiinni oman kulttuurinsa tapoihin. Minulle esimerkiksi Viro on näyttäytynyt turvallisena ja lempeänä paikkana osaksi juuri siksi, että olen löytänyt kaltaistani seuraa ja vaikka tämä seura ei olekaan täältä kotoisin, on se auttanut minua kotoutumaan, sopeutumaan ja pitämään kokemustani juuri tästä maasta positiivisena.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s