Muutto osa 2. Keskustaan vai lähiöön?

Jo ennen kuin Berliini varmistui seuraavaksi asuinkaupungiksemme, olimme pitkän aikaa pohtineet missä päin haluaisimme siellä asua. Haluaisimmeko olla keskellä kaikkea, mahdollisimman lähellä mieheni työpaikkaa (ja sen tarjoamaa päiväkotia) vai mieluummin hieman sivussa, jossakin pikkukaupunkimaisessa ympäristössä?

Berliinissä etäisyydet ovat ihan eri luokkaa kuin Tallinnassa, emmekä ole tottuneet ajatukseen tunnin työmatkasta, joten ensimmäinen idea oli etsiä asunto kävelymatkan päästä mieheni Mittessä sijaitsevasta toimistosta. Silläkin uhalla, että joutuisimme maksamaan yli budjettimme ja asumaan hyvinkin ahtaasti. Mitä enemmän asiaa mietimme, sitä vähemmänhoukutteli asuminen aivan Berliinin keskellä – oman mielikuvani mukaan aika kalseassakin Mittessä – turistien, liikenteen ja rakennustyömaiden keskellä ja aloimme katsella hieman kauemmas.

Mutta jo pienenkin näköinen askel kartalla tarkoittaa yli puolen tunnin työmatkaa julkisilla, eikä se oikein toimi kahden päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa, jos heidät siis on tarkoitus siinä samalla viedä päiväkotiin. Lisäksi vuokrat tuntuvat olevan pilvissä ja kämppääkin ilmeisesti vaikea saada, halukkaita vuokralaisia on liikaa ja omistajat voivat tehdä omat sääntönsä miten haluavat. Tämä siis oma tämänhetkinen käsitykseni markkinasta, korjatkaa jos olen ihan väärässä.

Samaan aikaan syliimme tipahti – kiitos miehen työkontaktien – tarjous vuokrata kollegojen asunto kauempaa keskustasta, heidän ulkomaankomennuksensa ajaksi. Ihastuin asuntoon heti kuvat nähtyäni, se oli lähestulkoon juuri sellainen kuin olin toivonut, hieman isompi vain. Berliinissä tuntuu asuntojen pohjien ja muidenkin asioiden kohdalla olevan erikoisuuksia, jotka eivät sovi toivomuslistalleni (esim. vuokra-asunto ilman keittiötä; kolme identtisen kokoista huonetta peräkanaa, joista mikään ei sovi olohuoneeksi; pieniä suljettuja keittiöitä; karmeita sairaalamaisia kylpyhuonelaatoituksia jne.), vaikka olen yrittänyt alentaa rimaani jo valmiiksi. Mutta tarjottu asunto on 20 kilometrin päässä keskustasta, ja se tuntuu aivan järjettömän pitkältä välimatkalta. Täällä Tallinnassa se tarkoittaisi asumista keskellä ei mitään. Kuitenkin mieheni työmatkaksi tulisi “vain” 45 minuuttia, koska asunto sijaitsee aivan juna-aseman lähellä.

Itse olen mielessäni venkslannut tämän asian kanssa harva se päivä, enkä vieläkään ole varma haluanko asua niin kaukana “kaikesta”. Lähinnä siis pelkään olevani ainoa kaltaiseni ja että potentiaaliset kaverit asuvat kaukana (ei sillä, ettenkö haluaisi paikallisia kavereita, koen vain tutustumisen helpommaksi muiden expatien ja ulkosuomalaisten kanssa). Haluaisin lapsille mahdollisimman nopeasti suomea puhuvia kavereita, ettei kieli jää taka-alalle, ja tietääkseni muut suomalaiset asuvat lähempänä keskustaa.

Lähiössä on kuitenkin varmasti puolensa – alue vaikuttaa tosiaan kuin pieneltä kylältä, josta kuitenkin löytyy palvelut, päiväkoteja ja kouluja, ja junalla pääsee suht nopeasti isolle kylälle, jos tarve vaatii. Lisäksi alue on lähellä vesistöä, luontoa ja monia uimapaikkoja, joka toki houkuttaa – kesä kun on noilla leveyksillä yleensä meikäläistä pidempi ja kuumempi. Kyseessäoleva naapurusto on etelän puolella, lähempänä mieheni kotipaikkaa (jos sillä nyt on 600 kilometrin matkalla väliä) ja lähellä lentokenttää Suomen reissuja silmällä pitäen (henkilökohtainen tavoitteeni on tosin matkustaa maitse, mutta saa nyt nähdä miten se onnistuu). Kaikinpuolin sijainti vaikuttaa lapsiperheelle sopivammalta kuin miljoonakaupungin ruuhkainen keskusta.

Huhtikuussa Saksassa vieraillessamme, pääsemme katsomaan asuntoa, tutustumaan alueeseen ja lasten mahdolliseen päiväkotiin. Sitten on onneksi vielä mahdollista muuttaa mieltä, mutta syyn täytyy olla aika painava, sen verran päättäväinen on mieheni ollut siitä, että otamme vastaan tämän asunnon. Kiitos hänen periksiantamattomuutensa päiväkotipaikkakin alueelta vaikuttaisi olevan plakkarissa. Joten peukut pystyyn, että kaikki on sitä miltä vaikuttaa ja olemme löytäneet uuden kodin jo ennen kuin aloimme sitä etsiä.

Asutko sinä mieluummin keskikaupungin pöhinässä vai omassa rauhassa hieman sivussa ihmismassoista?

7 thoughts on “Muutto osa 2. Keskustaan vai lähiöön?

  1. Asun Saksassa pienessä 70.000n asukkaan kaupungissa. En vaihtaisi ison kaupungin keskustaan, varsinkin, jos olisi lapsia. Siellä et voi koskaan esim. jättää lapsia ulos yksin. Rauhallisemmalla alueella tutustut myös helpommin naapureihin, joka helpottaa integroitumista, jos sitä haluaa. Mutta tämä on minun mielipiteeni. Onhan keskustassakin hyvät puolensa, mutta en ehkä menisi Berlin Mitteniin, vaan etsisin ympäristöstä, jos keskustaa haluaa. Berliinissä on paljon aivan ihania asuinalueita kymmenen kilsan sisällä Keskustasta. Ja ei kai 20 km Berliinissä ole myöskään mikään pitkä matka.

    Like

    1. Joo, uskon myös, että varsinkin lasten kanssa rauhallisempi alue on parempi. Huomaahan sen jo ihan täällä Tallinnassakin, ettei keskustassa voi antaa nelivuotiaan pyöräillä ja aina pitää pitää kädestä kiinni. Olisihan se kivempi mennä hieman vapaammin. 🙂

      Like

  2. Täällä Barcelonassa on jokaisella asuinalueella ”kaikki tarvittava”, siis koulut, päiväkodit, autokorjaamo, pesula, ruokakaupat, hedelmäkaupat, kahvilat, leipomot yms. Omalta ”kylältä” ei tarvitse poistua koskaan, vaikka metrolla pääseekin muualle nopeasti. Onkohan Berliinissä samanlaista kylämäistä tunnelmaa? Täällä naapurini ovat asuneet samalla alueella koko ikänsä. Paljon tsemppiä muuttoon!

    Like

  3. Olen asunut Berliinissä 2000-luvun alussa ja ainakin siihen aikaan sielläkin ihmiset tuntui elävän tiiviisti sillä omalla asuinalueellaan. Itse asuin 400 metrin päässä Kurfurstendamista ja ainakin siinä lähistöllä oli kuitenkin lapsiakin ja parinsadan metrin säteellä oli esimerkiksi kaksi kivaa leikkipuistoa. Paljonhan riippuu siitä millaista ympäristöä ja elämää itse arvostaa. Ihan Mitten sydämessä ei ehkä ole kivaa mutta jo kilsan päässä voi olla kivoja leikkipuistoja yms. Jos taas haluaa että lapset voivat vapaasti pyöräillä tai leikkiä itsekseen ulkona niin keskustat eivät toki sellaiseen niin hyvin sovellu. Itse olen kuitenkin aina asunut lasten kanssa keskustan tuntumassa enkä edes ”maalla” osannut antaa 7-vuotiaan mennä itsekseen pihalle. Tottunut siihen, ettei lapset liiku ulkona itsekseen. Toisaalta tottunut myöskin liikkumaan paljon julkisilla enkä jaksaisi vaikka odottaa linja-autoa puolta tuntia päästäkseni uimahalliin yms.

    Like

    1. Niinpä, puolensa jokaisessa vaihtoehdossa. Itse en ole myöskään pitkään aikaan asunut keskustan ulkopuolella (paitsi Ugandassa, mutta Kampala nyt oli muutenkin niin erilainen etten osaa verrata sitä). Arvostan keskusta-asumisessa juuri sitä joustavuutta, että paikasta toiseen pääsee ja kaikkea löytyy. Toisaalta lapset juuri siinä iässä, ettei keskustassa liikkuminen heidän kanssaan ole kovin kivaa..

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s