Expatin ystävyyssuhteista

Viimeisen ystäväporukan kanssa vietetyn illan jälkeen pohdin, mihin nämä orastavat ystävyyssuhteet voisivatkaan johtaa, jos niille ei olisi alusta lähtien asetettu aikarajoitetta. Toki kaveruus ja ystävyys voi, varsinkin nykyään online-aikakaudella, jatkua vielä senkin jälkeen kun emme enää fyysisesti ole samassa paikassa. Mutta silloin suhde ei usein pääse samalla tavalla syvenemään ja vahvistumaan kuin tiiviillä viikottaisilla tapaamisilla ja sillä, että jaetaan hyvin samankaltainen arki samassa paikassa.

En löytänyt kuvia omasta kaveriporukasta, joten kuvissa lasteni kavereita 😀

Olen näiden Tallinnassa vietettyjen vuosien aikana tutustunut moneen ihmiseen, joista suuri osa ei enää asu täällä. Ja nyt on tullut oma aikani muuttaa pois, haikein mielin. Olen löytänyt täältä ystäviä, joista olisi hyvinkin voinut tulla pitkäaikaisia, kenties elämänmittaisia, jossain toisessa tilanteessa. Jotkin kaveruudet taas ottavat aikansa lämmetä, ja nyt juuri kun ollaan päästy mukavalle asteelle, on aika lähteä. Toivotaan, että edes osa näistä ihmissuhteista kestäisi etäisyyttä. Onhan minulla edelleen Suomessa ystäviä, jotka olen tavannut ennen muuttoani ulkomaille ja olen heidän kanssaan säännöllisesti tekemisissä. Totuus on kuitenkin, että muutama ystävä on kiva olla fyysisesti lähellä, jotta on joku johonkuhun tukeutua esimerkiksi silloin kun tarvitsee apua lasten kanssa tai haluaa vaikka lähteä testaamaan kaupungin uusinta ravintolaa…

Yksi raskaimmista usein muuttavan expatin elämään liittyvistä asioista on juuri tämä, lähipiirin muodostaminen uudestaan ja uudestaan, aina erilaisessa kulttuurissa. Ja usein edes se ei riitä, että verkostoituu kerran yhdessä maassa, koska monet tututkin ovat ulkomaalaisia ja lähtevät vuoden parin päästä jatkamaan matkaa. Paikallisia taas ei ymmärrettävästi ehkä innosta ajatus investoida ihmissuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, joka jo tietää milloin muuttaa pois. Aiemmilla muuttokerroilla ajatus uuden ystäväpiirin hankkimisesta ei ole tuntunut yhtä raskaalta kuin nyt. Ehkä siksi, että kaikki on täällä nyt kivasti – minulla ei henkilökohtaisesti olisi ollut vielä tarvetta muuttaa Tallinnasta. Suomesta lähdin rakkauden ensihuumassa, jossa tunnetusti muutetaan vaikka toiselle puolelle maapalloa. Puolassa ja Ugandassa asuessa en kokenut tuttujani ihan ystäviksi kuitenkaan, asuinkin näissä maissa huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin täällä. Lähipiiri Tallinnassa tuntuu paljon läheisemmältä-Nykyiset ystävät, kaverit ja tutut ovat suurelta osin löytyneet lasten kautta, vauva-ajoilta kun he olivat kanssani kotona ja tapasimme aktiivisesti muita äiti-lapsi-komboja. Nyt Saksaan muuttaessa lapset menevät päiväkotiin (toivottavasti) ja viikonloppuisin vietämme varmastikin paljon aikaa perheen kesken. Teen töitä ja opiskelen kotoa käsin, joten työkavereitakaan ei automaattisesti ole näkyvissä – mikä ei minua varsinaisesti haittaa, mutta voi käydä jossain vaiheessa yksinäiseksi.

Tällä hetkellä tuntuu, ettei energiaa uusien ystävyyssuhteiden luomiseen oikein ole, mutta toivottavasti innostun taas pian. Kirjoitinkin joskus muutama vuosi sitten, kuinka ylpeä oikeastaan olen itsestäni ja sosiaalisuuteni määrästä täällä Tallinnassa. Sosiaalisuus kun ei ole ominta aluettani ja koen itseni introvertiksi, vaikka nämä asiat tuntuvat tulevan välillä yllätyksenä tuttavilleni. Ilmeisesti minulla on näyttelijänlahjoja, haha. Onneksi meillä on muutamia vanhoja tuttuja Berliinissä, joten ihan tyhjästä ei tarvitse aloittaa.

Löydätkö sinä helposti uusia ystäviä?

Piditkö tästä postauksesta? Alla lisää samantapaista luettavaa

2 thoughts on “Expatin ystävyyssuhteista

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s