Ekologisempi arki pyöräilemällä

Olen aina ollut jokseenkin epävarma pyöräilijä. Oikeastaan omat jalkani ovat ainoat kulkuvälineet, joiden luotan toimivan kuten haluan. Pidän paikasta toiseen kävelemisestä, koska silloin ei tarvitse olla mukana mitään ylimääräistä tavaraa, josta huolehtia. Ja kaiken lisäksi kävelemistä ekologisempaa tapaa liikkua ei taida olla olemassa. Jalan kulkemisessa on kuitenkin kaksi miinuspuolta – hitaus ja se, ettei voi kuljettaa suurempia lasteja mukana. Tänne Berliiniin muuttaessa yksi suuri muutos oli se, etteivät kaikki palvelut ja kaverit olekaan enää ihan nurkan takana. Käveleminen paikasta toiseen ei enää olekaan vaihtoehto, koska välimatkat ovat niin paljon pidempiä. Toisaalta taas lähiössä on rauhallisempaa ja paremmat mahdollisuudet esimerkiksi pyörän kanssa liikkumiseen kuin Tallinnan keskustassa, jonka hässäkkä ja mukulakivet saavat kokeneemmankin pyöräilijän pään sekaisin.

En oikeastaan ikinä oppinut ajamaan autoa Tallinnassa – suoritin ajokortin vasta 2014 ja ajoin noin vuoden ajan Ugandassa, jonka jälkeen en ole paljoa ratissa istunut. Joten minusta tuntui, ettei autottomuus tulisi olemaan ongelma, vaikka toki olin auton tuomista eduista saanut Virossa nauttia. Täällä talvi räntäsateineen on kuitenkin toivottavasti hieman lyhyempi, eikä Wolfinkaan ollut järkeä ajatella autolla töihin ajamista – se kun voi ruuhkista johtuen kestää tooooodella kauan. Itse halusin luopua autosta siksikin, ettei sillä tulisi tehtyä turhia matkoja – niitä jotka voisi tehdä ekologisemmin julkisella liikenteellä ja pyöräillen. Hetken suostuttelun jälkeen sain kuin sainkin autoon tottuneen mieheni suostumaan siitä luopumiseen. Ostaja löytyi niin helposti, että jäimme hetkeksi ihmettelemään – sinnekö se auto nyt todella meni? Tilalle suunnittelimme hankkivamme pyöräkärryn lapsille, jotta heitä olisi helpompi kuskata päiväkotiin ja kavereita tapaamaan.

Auto jäi siis Viroon ja pian muuton jälkeen aloimme tosissamme miettimään miten arki sujuisi helpoiten. Lasten päiväkoti on ihan mukavan matkan päässä, mutta puolitoista kilometriä on 2.5- ja 5-vuotiaalle (ja heidän vanhemmalleen) liian pitkä matka kävellä, ainakin niin, että kaikki pysyvät järjissään. Tallinnassa olimme vuokranneet pariksi päiväksi kahden lapsen istuttavan pyöräkärryn, mutta kyseinen malli ei vakuuttanut meitä pitkäikäisyydellään, sillä siinä oli turhan naftisti tilaa. Lisäksi olin skeptinen autotiellä kärryn kanssa ajamisen turvallisuudesta.

Googlailin laatikkopyöriä jonkin aikaa ja kauhistelin niiden hintoja. Yritin löytää käytettyä, mutta valikoima siihen hätään oli niukanlainen eikä yhtäkään sähköpyörää ollut saatavilla. Kävi nimittäin aika pian selväksi, että sähköpyörä on tarpeisiimme paljon osuvampi vaihtoehto ja olimme siihen valmiita sijoittamaan. Yksi Instagramissa eteeni tullut pyörämalli ei jättänyt minua rauhaan, sillä tilavasta koristaan huolimatta se antoi siron vaikutelman. Olen itse lyhyt, joten koin, että pyörän koolla on todella suuri merkitys. Lisäksi pyörässä on edessä kaksi rengasta – ominaisuus, joka kummasti rauhoittaa epävarman pyöräilijän mieltä. Niinpä etsimme lähimmän Triobiken jälleenmyyjän, joka löytyikin viiden kilometrin päästä. Kävimme koeajamassa pyörän ja mietimme asiaa yön yli, oikeastaan vain muodollisuuden vuoksi, sillä olimme jo vakuuttuneita sen sopivuudesta meille. Itseäni lähinnä mietitytti hinta ja se miten niin arvokkaan asian saa pidettyä turvassa pitkäkyntisiltä ja muilta ilkeiltä tyypeiltä. Koska en ole henkilökohtaisesti ikinä omistanut autoa, saati asuntoa, oli tämä lähes kuuden tonnin satsaus suurin tähän astinen investointini. Mutta pyörä on minun autoni, joten en kovin kauaa jaksanut murehtia hintaa – meillä oli kuitenkin jemmassa auton myynnistä saadut rahat.

Olemme ajelleet sähkölaatikkopyörällä nyt noin kuukauden, lähes joka päivä. Kilometrejä on kertynyt yli kolmesataa. Enpä olisi uskonut, että minä pistäisin vielä pyöräilykypärän päähäni päivittäin. Suuren pyörän ohjaileminen ja työntäminen vaati aluksi hieman harjoitusta, mutta nyt se sujuu jo melko vaivattomasti. Tunnen oloni todella varmaksi pyörän kyydissä, koska se pysyy pystyssä vaikka pysähtyisin, iso pyörä näkyy liikenteessä ja moottori auttaa minua tarpeen tullen ylämäissä. Vaikka kyseessä onkin sähköpyörä, pyrin oman kuntoni kohottamisen vuoksi pitämään moottorin tehon minimissä. En voi kuvitellakaan, miten ihmeessä pääsisin pienempääkään mäen nyppylää ylös ilman moottorin apua, sen verran raskas paketti tuo setti on. Tykkään siitä, että näen lapset koko ajan ja pystyn kommunikoimaan heidän kanssaan. He ovatkin matkustaneet pyörän kyydissä yleisesti ottaen mielellään, ainakin jos joku on muistanut pakata eväät. Välillä tosin toivon, että koriin olisi mahdollista asentaa väliseinä, sillä pitkien päiväkotipäivien jälkeen veljekset ovat usein toistensa kimpussa. Olemme tehneet pyörällä päiväkotimatkojen lisäksi jo useamman pidemmän retken ja olen ollut todella tyytyväinen tähän satsaukseen. Nyt vain toivotaan ei-kovin-liukasta talvea, jotta pyöräilykausi kestäisi mahdollisimman pitkään.

Oletko sinä harkinnut autoilun vaihtamista pyörään?

One thought on “Ekologisempi arki pyöräilemällä

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s