Ulkosuomalainen ja identiteetti

Luen jonkin verran muiden ulkosuomalaisten blogeja ja seuraan erilaisia ulkosuomalaisten ryhmiä Facebookissa. Näitä seuraamalla saan vertaistukea omaan tilanteeseeni ja ovathan erilaiset kokemukset eri maista todella mielenkiintoista luettavaa. Luin juuri erään noin vuoden vanhan postauksen ulkosuomalaisuudesta ja maahanmuuttajuudesta, jossa oli ihanasti kirjoitettu näin

“Koen kuuluvani tänne, omaan Suomeeni Suomen ulkopuolella.”

Pidin tästä ajatuksesta kovasti. Itse en ole minkään muun maan suomalainen, esimerkiksi saksansuomalainen tai vironsuomalainen. En ole asunut enkä todennäköisesti tule tulevaisuudessakaan asumaan pysyvästi jossakin tietyssä maassa. Asun kuitenkin pysyvästi Suomen ulkopuolella. Suomalaisuus silti on ja pysyy, ei se ole lähtenyt minusta minnekään. Juuri siksi termi ulkosuomalainen on minulle niin tärkeä. Koen sen isoksi osaksi identiteettiäni.

Ulkosuomalainen nainen Tallinnassa meren rannassa pyörän kanssa.

Ulkosuomalaisen monenlaiset kasvot

Ulkosuomalaisuuden muotoja on varmasti aivan yhtä monta kuin on ulkomailla asuvaa suomalaistakin. Me emme ole kaikki samasta puusta veistettyjä, kuten eivät ole kaikki Suomessa asuvat suomalaisetkaan. Jokaisen ulkosuomalaisen identiteettiin tuo oman palasensa niin asuinympäristö, puolison kulttuuri kuin sekin minkälaisista lähtökohdista on itse kotoisin. On ulkomailla asuvia suomalaisia, jotka ovat asuneet koko lapsuutensa Suomessa ja sen jälkeen koko aikuisuutensa nykyisessä kotimaassaan. On sellaisia, jotka ovat eläneet tiuhaan muuttavan expatin elämää vauvasta saakka, mutta jotka juuriltaan ovat suomalaisia. Ja sitten on meitä, jotka ovat jotakin siltä väliltä.

Itse koen välillä olevani vähemmistössä vähemmistön sisällä. En ole asettunut mihinkään pysyvästi eikä minulla siis ole sitä selkeää toisen maan identiteettiä. Saksa ja saksalainen kulttuuri ovat toki olleet suurin vaikuttaja Suomen lisäksi, kiitos saksalaisen mieheni ja hänen perheensä. Koen itseni nimenomaan “jossakin ulkomailla” asuvaksi suomalaiseksi ja ehkä siksikin suomalaisuuden säilyttäminen on minulle niin tärkeää. Sillä kuka minä sitten olisin, ellen suomalainen? Vaikka tykkään maailmankansalainen-termistä, en silti koe sitä omakseni. Ehkä eurooppalainen olisi se seuraava aste, jolla itseni määrittelisin.

Ulkosuomalaisuuteen on monia syitä

Minkä takia jotkut suomalaiset sitten muuttavat pysyvästi ulkomaille? Syitä on, jälleen kerran, varmasti lähes yhtä monta kuin meitä expatejakin. Usein taustalla toki on rakkaus, työ tai opinnot, mutta näissäkin tarinoissa riittää paljon eri sävyjä. Usemmiten syynä ei myöskään ole vain yksi ja ainoa tekijä. Otan esimerkiksi itseni: haaveilin koko varhaisaikuisuuteni ulkomaille muutosta, koska kaipasin jotain uutta ja jännittävää. Erilaista kulttuuria, erilaisia kieliä, eri ilmastoa. Ja olihan reppureissaaminen toki myös päivän trendi. Muutolle sopiva elämäntilanne ja rakastuminen ulkomaalaiseen mieheen vain sattuivat osumaan samaan kohtaan ja niinpä “lähdin ulkomaille miehen perässä”.

Moni ei myöskään asu ulkomailla aivan omasta vapaasta tahdostaan. Toki voi aina sanoa, että mitäs menit rakastumaan ulkomaalaiseen tai mitäs opiskelet alaa, jota Suomessa ei voi opiskella. Mielestäni tälläinen turhanpäiväinen kettuilu on vain ilkeää, kun toisen kokemuksiin voisi suhtautua empaattisesti. Ethän sanoisi Suomessa epämieluisalle paikkakunnalle työn perässä muuttavallekaan, että hankkisit sitten jonkun toisen työn. Monien ulkomailla asuvien, kuten itseni, kohdalla tämäkään asia ei ole mustavalkoinen. Tällä hetkellä haluaisin asua Suomessa, mutta mielelläni myös jossain muualla. Ehkä joskus vielä tulee mahdollisuus, jossa nämä molemmat voivat yhdistyä. Joka tapauksessa on ilkeää sanoa, että ulkomailla asuja olisi paennut tai karannut Suomesta, hylännyt juurensa tai jotenkin väheksyisi omaa kotimaataan. Moni ulkosuomalainen tuntuu arvostavan Suomea paljon enemmän kuin siellä asuvat suomalaiset. Suomi on monelle meistä todella tärkeä.

“Joskus pitää lähteä kauas, että näkee lähelle”

Kerran ulkosuomalainen, aina ulkosuomalainen

En osaa vielä sanoa, miltä tuntuisi asua taas Suomessa monen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Olisinko pysyvästi erilainen vai soljuisinko takaisin Suomen suomalaisen rooliin. Sekin riippuu varmasti monesta tekijästä. Ehkä jonain päivänä saan tietää, vaikka tuskin ympärivuotisesti ja pysyvästi tulen Suomessa enää asumaan.

Silloin tällöin pohdin myös, mihin asettuisin, jos vaikka mieheni kanssa eroaisimme (todella toivon, ettemme saa koskaan tietää). Luulen, että siinä tapauksessa muuttaisin ainakin aluksi takaisin Suomeen, vaikka minulla nyt tällä hetkellä esimerkiksi työpaikka täällä Saksassa onkin. En kuitenkaan tuntisi oloani täällä kotoisaksi, jos mies ei olisi kuviossa mukana. Mieheni kanssa leikittelemme säännöllisesti ajatuksella siitä, missä asuisimme, jos saisimme ihan itse päättää. Toistaiseksi mitään selkeää päätöstä ei ole tehty. Olemme molemmat sen verran tuuliviirejä, että ehkä eläkkeelläkin muutamme maasta toiseen. Tai sitten oma unelmani toteutuu, jossa yksi koti olisi Suomessa ja toinen vaikkapa Etelä-Saksassa. Ja talvimökki Kreikassa. 😉

Lue myös muut ulkosuomalaisuutta pohtivat postaukseni:

4 thoughts on “Ulkosuomalainen ja identiteetti

  1. Olen asunut alle kaksi vuotta ulkomailla. Vuoden Puolassa ja kolmisen kuukautta Espanjassa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen vähän kuin vieraana ulkomailla. Suomi on aina tuntunut kodilta, jonne voin palata jos hommat ulkomailla jostain syystä menevät täysin pieleen. Ajatus Suomesta ja kodista lohduttaa silloin kun ulkomailla olo tympäsee. Se tuo myös turvaa sellaisina hetkinä, jolloin elämä tuntuu epävakaalta. Esimerkiksi viime kevät ja korona olivat sellaisia tilanteita, jolloin kaipasin Suomeen ja lopulta sinne kolmeksi kuukaudeksi päädyinkin.
    Voi tietenkin olla, että nämäkin ajatukset muuttuvat ja elävät sitä mukaan kuin vuodet ulkosuomalaisena lisääntyvät.
    Hyvä ja mielenkiintoinen postaus.
    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    Like

    1. Kiitos kommentistasi 😊 mun mielestä on todella tärkeää, että maailmasta löytyy paikka, jossa tuntea olonsa turvalliseksi, jos asiat ei suju. 💛

      Like

  2. Aika usein maailmankansalaisuudesta tai eurooppalaisuudesta puhumme me jotka olemme lapsina joutuneet muuttamaan maasta toiseen. Tunnen ainakin pari muuta ”expatia vauvasta saakka” itseni lisäksi jotka tuntuvat välttävän puheita juurista ja kansalaisuudesta, koska se identiteetti on vähän hukassa.

    Oma identiteettini perustuu kai kielitaitoihini. En ole suomalainen, ehkä parhaassa tapauksessa suomalaistaustainen. Kuitenkin olen suomenkielinen ja se on minulle hyvin tärkeää. Tietenkin se kieli usein vähän takkuilee, olenhan asunut muualla jo 15 vuotta. Tämä kieli on silti osa minua.

    Yhdyn siihen että toisen kokemuksiin voisi suhtautua empattisesti, mutta menisin tässä asiassa vieläkin pidemmälle. Nimittäin jos joku onkin nimenomaan ”hylännyt juurensa tai jotenkin väheksyisi omaa kotimaataan’ niin voisihan sellaiseenkin suhtautua empaattisesti, maasta riippumatta. Ei se kai tee kenestäkään huonoa ihmistä.

    Like

    1. Kiitos Anna, kommentistasi! Mielenkiintoista kuulla toinen näkökulma asiaan 🙂 ja todella olet aivan oikeassa siinä, ettei siinäkään mitään pahaa ole, jos on nimenomaan halunnut muuttaa pois omasta kulttuuristaan tai “hylännyt” sen. Jokaisen tilanne on erilainen. Ja kyllähän moni ulkosuomalainen, joka edelleen haluaa pitää vahvat siteet Suomeen, on muuttanut ulkomaille juuri siitä syystä, että jokin kotimaan kulttuurissa ei nappaa.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s