Päivä kahdeksan

Kahdeksas päivä karanteenissa - nyt (vasta) alkoi todella tuntumaan. Hajoilen pitkin päivää, ärjyn, kaikki tuntuu olevan yhtä paskaa vaikka kävimme hienossa metsässä retkellä, lapset nauttivat, aurinko paistoi ja puut humisivat tuulessa. Ainoa ajatus päässä oli: haluan olla yksin! Antakaa mun olla! Haluan tavata muita ihmisiä kuin omaa perhettäni. Haluan päästää irti kontrollista - en jaksa [...]

Uutta Tallinnassa: Parents Co-working

Uutta Tallinnassa: Parents Co-working

Testasimme juuri Niilon kanssa Tallinnan uutta tulokasta, joka kiinnostaa varmasti monia muitakin vanhempia. Nimittäin perheille tarkoitettua co-working-tilaa, joka on avattu tällä viikolla Tallinnan keskustan alueelle. Olin niin tyytyväinen ensimmäiseen kokeiluun, että päätin samantien levittää ilosanomaa teille blogin lukijoillekin. Co-working on siis avoin toimistotila, jonne saa tuntitaksaa vastaan tulla työskentelemään omalla läppärillä tai mikä nyt sitten [...]

Parisuhdeaikaa: iltapäivätreffit

Parisuhdeaikaa: iltapäivätreffit

Minä ja mieheni olemme lasten syntymän jälkeenkin asettaneet kahdenkeskisen yhteisen ajan tärkeysjärjestyksessä hyvin korkealle ja uskoisin sen olevan suuri tekijä siinä, että parisuhteemme on säilynyt hyvinvoivana nämä väsyneet pikkulapsivuodet. Se menee omien menojen, siivoamisen, usein jopa nukkumisen edelle ja maksaa joskus melkoisesti, mutta sen ansiosta olemme onnistuneet pysymään tiiminä. Yksinkertaisimmillaan kahdenkeskinen aika tarkoittaa sarjojen katsomista [...]

Vegaanista ruokaa päiväkotiin

Olen jo jonkin aikaa kironnut, miksi lasten päivähoidossa ei ole mahdollisuutta kasvis- saati vegaaniruokaan. Maksamme aika paljon lapsiemme yksityisestä päivähoidosta, mutta valitettavasti se ei aina tunnu tuovan kaipaamiani etuja, kuten valinnanmahdollisuutta. Olen muutamaan otteeseen kysynyt Leevin hoitopaikassa mahdollisuutta tarjota edes yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa. Lisäksi olen ehdottanut, että iltapäivän välipalat voisivat olla hieman terveellisempiä ja [...]

Erään aikakauden loppu

Myin juuri suurimman osan imetysvaatteistani kaverilleni ja hänen niitä sovitellessa koin melkoista haikeutta. Imetys ei ole ollut minulle helppoa eikä läheskään aina mieluista, mutta nyt kun todennäköisesti viimeinen imetystaipale on loppunut, olen melkeinpä surullinen. Miksi sitten lopetin imetyksen? Kuten Leevi, myös Niilo lopetti tissittelyn loppujen lopuksi todella helposti - lopetin vain tarjoamisen eikä perään koskaan [...]

Veljesrakkautta osa 2

Kymmenisen kuukautta sitten kirjoittelin mietteitäni upouuden sisarussuhteen alkumetreistä. Nyt on korkea aika palata asiaan. Ensimmäiset puoli vuotta Leevi oli siis hyvinkin välinpitämätön Niiloa kohtaan - hänellä ei ollut minkäänlaista hoivaviettiä pikkuveljeään kohtaan, mutta ei myöskään onneksi purkanut turhautumistaan uudesta tilanteesta suoraan veljeensä. Uuden asetelman aiheuttama hämmennys purkautui muutenkin melko maltillisesti, lähinnä huomionhakuisuutena. Mutta tähän olimme [...]

Saako pienten lasten hoidon ulkoistaa?

Project Maman viime viikkoisen blogipostauksen innoittamana lähdin itsekin miettimään sitä kuinka vaikeaa, tai helppoa, avunpyytäminen ja hankkiminen on tässä raskaassa(kin) pikkulapsiarjessa ollut. Olen itse klassikkoesimerkki hampaat irvessä yksin suorittavasta suomalaisesta. Kyllä minä pärjään, enhän minä mitään apua tarvitse, tai en pyydä ainakaan, sehän olisi noloa, häiritä muita ihmisiä minun ongelmillani. Olen ollut tällainen niin kauan [...]